Ahmakulman kuulumisia

Kennelyskä iski meidän laumaan 2.2.2012, jolloin Ama alkoi köhiä. Neljän päivän päästä sairastui Pipa. Siitä päivän päästä Baltsu ja Milla. Kaikki sairastivat taudin aika eri tavalla. Baltsulla ja Pipalla oli rokote vielä voimassa mutta Aman ja Millan rokote oli mennyt vanhaksi noin vuosi sitten.Yleensä otan koirille kennelyskäroketteet samalla kuin muutkin rokotteet mutta niiden voimassaoloaika on vain sen yhden vúoden.

Ama yski ja oksenteni limaa aika rajusti mutta sen taudin pahin vaihe meni ohi kohtuullisen nopeasti. Baltsu pääsi ikäänsä nahden taudista ihmeen helpolla. Milla meni jo toisena sairaspäivänä niin huonoon kuntoon että ei edes jaksanut yskiä. Se vaan makaili, ei syönyt, ei juonut eikä nostanut päätään. Vein sen sitten saman tien lääkäriin jossa se nesteytettiin niskanahan alle. Se auttoi hiukan mutta edelleenkään Milla ei juonut eikä syönyt enkä saanut sitä nielemään lääkkeitään. Se vaan makaili mutta jaksoi välillä vähän nostaa päätään. Seuraava päivänä vein sen taas lääkäriin jossa se laitettiin tippaan. Se sai myös suonensisäiset antibiootit ja pahoinvointilääkkeet. Näillä toimenpiteillä sen vointi alkoi onneksi kohentua. Seuraavana päivän se oli jo huomattavasti pirteämpi ja jaksoi alkaa jo yskiä limaa pois:). Pipan oireet ovat olleet koko ajan tosi lievät mutta sillä ne ovat kestäneet pitkään. Maaliskuun alussa kun se oli köhinyt jo kolme viikkoa, vein sen lääkäriin. Sillä ei onneksi ollut mitään vakaa mutta sille määrättiin kuitenkin parin viikon antibiootit, koska oireet olivat kestäneet niin pitkään.

Nyt vihdoin tuntuu siltä, että tauti olisi selätetty. Eihän tässä ole mennytkään kuin kohta 7 viikkoa:(. Ja vielä pitää kärvistellä vajaat pari viikkoa karanteenissa. Alku vuosi sujui siis aikalailla erilailla kuin oli suunniteltu. Nyt ohjelmassa on kadonneen kunnon ja lihasten (sekä koirien että omistajan) metsästys. Olemme koko sairasajan tehneet vaan pienen korttelilenkin pari kertaa päivässä. Nyt pikkuhiljaa aletaan kasvattaa hihnalenkin kestoa. Ihmeellisesti nuo otukset ovat tähän hiljaiseloon sopeutuneet mutta kyllä odotan sitä hetkeä kun pääsään kunnon metsälenkille!

Käytiinpä taas Pipan kanssa agility-epiksissä toteamassa että reenattavaa vielä löytyy, ja paljon! Alan kohta olla epätoivoinen kadoksissa olevien putken päiden takia. Niitä on kyllä reenattu, mitä ei kyllä uskoisi kun tätäkin videoklippiä ihmettelee. Lelu putken suulla näyttää nyt vähän helpottavan hahmottamista mutta, mutta... Rataakaan tuo tuulispää ei malta vielä oikein lukea. Auttaisi varmaan jos ohjaaja olisi nopeampi tai edes kertoisi mihin suuntaan pitäisi mennä. Kyllä me vielä jonakin päivänä oikeisiin agilitykisoihinkin mennään. Niitä odotellessa käväistään kuitenkin muutamissa toko kokeissa.

Kuinka kummassa tämä blogin päivitys aina jää kaiken muun tohinan jalkohin. No, mitähän tässä viime aikoina onkaan tapahtunut?

No, tokokoeura korkattiin Pipan kanssa 10.12.2011 TamSKin jättikokeissa. Valmistautuminen kisoihin oli painajaismaista. Liikkeet alkoi olla jo pikkuhiljaa kunnossa (paitsi se seuraaminen:( ) MUTTA sitten n viikko ennen koetta menin laittamaan Pipan agikentän laidalle kiinni tyhjään kaapelikelaan siksi aikaa kun vedin muille reenejä. Kuinka ollakaan, Pipa sai päähänsä lähteä myös radalle - se ...keleen  kela perässään. Koiran vauhti kiihtyi ja kela pomppi aina vaan kovemmin se perässä. Pipa kiersi koko kentän ainakin 3 kertaa ja kaatoi siinä samalla rytinällä melkoisen määrän esteitä. Sain naapurikentältä apujoukkoja mutta emme onnistuneet saamaan vauhkoontunutta otusta kiinni ennenkuin se kiilautui putken ja seinän väliin. Ihme kyllä Pipa ei saanut mitään fyysisiä vammoja mutta henkiset vammat kylläkin.

Kuinka ollakaa se tokokoe oli sitten juurikin tällä samalla kauhujen kentällä. Kun aamulla vedin pelokasta koiraa lähes väkisin halliin sisälle, olin jo lähes varma että kokeesta ei tule mitään ja meidän pitää keskeyttää se. Pipa oli koko kokeen ajan tosi peloissaan eikä pystynyt keskittymään oikein mihinkään. Esim. perusasentoa se ei tainnut tehdä kertaakaan kokeen aikana kunnolla.  Ainut liike joka meni normaalisti,oli hyppy ja siitä saatiinkin täysi kymppi! Työvoittona voi kyllä pitää sitä, että jokaisesta liikkeestä saatiin pisteitä jo lopputuloksena 2-tulos 156 pisteellä! Tässä kaikkien liikkeiden pisteet: luoksepäästävyys 9 (nousi tuomaria vastaan), paikalla makaaminen 8,5 (oli rauhaton mutta pysyi!), seuraaminen kytketynä 6 (aivan kamalaa), seuraaminen ilman hihnaa 7 (aivan kamalaa tämäkin), liikkeestä maahanmeno 7 (ennakoi), luoksetulo 8,5 (se perusasento oli taas liian vaikeaa), liikkeestä seisominen 7,5 (seuraaminen toivotonta), hyppy 10 (jee!), kokonaisvaikutus 7. Ainut hyvä puoli tässä kokeessa oli, että kun tällaisella räpellyksellä saatiin 2-tulos, ei 1-tuloksen pitäisi olla kummoinenkaan juttu normaali vireessä. Jos huvittaa katsella meidän tuskien taival, niin tässä linkki:

Ama ja Lea nappasivat viimeisen 0-tuloksen ykkösluokassa 8.1.2012  TamSKin omissa kisoissa ja tekivät samalla 0-voiton! Täältä löytyy nuo huippuhetket! Onnea vielä hurjasti!

Virallisia terveystuloksiakin on tullut lisää: sekä Pipan että Kipinän lonkat ovat A/A. Mahtavaa!

Iki-ihana Baltsu-herra täytti 18.1.2012 jo 12 vuotta! Still going (fairly) strong!

Tässä ihailtavaksenne kuva kauniista "ketusta" eli Kipinästä eli Ahmakulman Boogie Woogiesta.

Kuvan ottanut Niina Räty

Aivan huippua! Lea ja Ama nappasivat 0-voiton sunnuntaina Hyvinkäällä toiselta agiradalta! Eikä ollut mitkään pikku kyläkisat. Maxi1-luokassa taisi olla lähes 60 koirakkoa. Eka ratakin meni tosi hienosti paitsi että Ama unohti miten pujotellaan  ja siitä HYL. Kontaktit oli aika huippuja yhtä pientä lipsahdusta lukuun ottamatta A:lla, sekin kuitenkin virheettömästi. Valtavasti kiitoksia, Lea, että olet jaksanut tahkota Aman kanssa, välillä on varmaan varapäreitäkin tarvittu! Nyt puuttuu enää yksi nolla ja 2-luokan kisat kutsuvat.

Katso hienot kisaradat tästä.

Tästä on jo 5-vuotta! Onnea koko katraalle ja Milla-mammalle!

Innostuin lähtemään Pipan kanssa Seinäjoen kv näyttelyyn kun siskolikka Novakin oli tulossa sinne Sadun kanssa. Hiukan hirvitti mutta onneksi Alessa lupautui esittämään Pipan. Vaan yhden kerran reenasivat esiintymistä ennen näyttelyä mutta niinhan se on että vaan lahjattomat reenaa:).

Pipa esiintyi kehässä tosi kauniisti ja liikkui upeasti! Tässä romanialaisen tuomarin arvostelu: Oikean tyyppinen. Feminiininen pää ja oikea ilme. Vähän lyhyet jalat (). Hyvä luusto. Erinomainen niska ja ylälinja ja erinomaiset kulmaukset. Erinomaiset liikkeet. Oikein kiva luonne. Hyvin esitetty. ERI, NUK2.

Novakin sai hyvän arvotelun ja tulokseksi EH:n. Nättiä tyttöjä molemmat!

 Tavattiinpa me myös sukulaisia. Tällä komealla Aikolla on sama mummo, Thyndra, kuin meidän B-pennuilla.

Kiitokset vielä Alessalle ja hurjasti onnea Pocon ROP:ista!