Omista koirista mulla oli mukana Pipa ja Ama. Pipa oli viime kesänä kerran Somerolla ja kerran Vehmersalmella. Amalla taukoa edelliseen kertaan olikin jo vierähnyt 5 vuotta. Ekan kerran se oli lampailla H:kyrössä puolivuotiaana. Kyllä niillä molemmilla ainankin hetkittäin syttyi lamppu. Pipa näytti omatoimisen luonteensa kun tupsahdin kumoon tantereeseen, se laittoi pikkulauman sillä aikaa itsekseen häkkiin:)
Kuvia päivästä löytyy täältä http://ahmakulma.kuvat.fi/kuvat/Paimentamassa+Somerolla/ + Niinan kuvat täältä http://tohvelitar.kuvat.fi/#/kuvat/Paimentamassa+Somerossa+9.6.2012/
]]>
Meillä oli kolme koetta lähes putkeen kolmen viikon aikana. Taitaa olla liian kova tahti, että vire pysyisi kunnossa. Ainakin nyt kävi niin että eka ykkönen tuli 182 pisteellä, toinen 168,5 pisteellä ja kolmas siis 163,5 pisteellä.
Nyt sitten pitää rakentaa seuraaminen kuntoon ja reenailla avoimen liikkeet ajan kanssa. Ehkä sitten joskus syksyllä seuraavan kerran kokeeseen?
]]>http://www.leanissinen.kuvat.fi/kuvat/Sirpan+koirat+ja+kasvatit/Ahmakulman+treffit+15.4.2012/
]]>5.5.Tinka sai Harjavallassa ekan sertinsä, vsp.
27.5. Jessestä leivottiin Järvenpäässä FI MVA, ROP.
21.4. Jesse suoritti luonnetestin hyväksytysti pistein 138, laukausvarma.
29.4. Kipinä sai tokon avoimessa luokassa 1-tuloksen, pisteet 168,5, 3. sija.
25.5. Pipa sai toisen 1-tuloksen alokasluokassa, pisteet 168,5, 8. sija.
2.6. Jesse sai toisen aginollansa 1-luokassa, 1. sija, vauhti päähuimaava 5,24 m/s.
2.6. Ama sai ekan aginollansa 2-luokassa, 1. sija.
2.6. Pipa sai ekan aginollansa 1-luokassa, 2. sija. Ennestään on yksi nolla hyppäriltä.
Onnea kaikille hienoista tuloksista!
]]>Juoksutarkastuksessa Pipa vähän väisti tuomaria kun jotenkin itse siinä hösäsin. Ei siis helpottanut jännitystä yhtään. Luoksepäästävyys meni hienosti (10)! Paikkamakuussa Pipa tarkkaili ympäristöä aikalailla (autoja, koiria ja ihmisiä kulki kehänauhan takana). Kerran korjasi asentoa mutta tuomari ei rokottanut siitäkään (10). Seuraamiset olivat sitten sellaisia kun olivat eli keskeneräisiä (7 ja 7). Maahanmeno seuraamisen yhteydessä hieno (10). Luoksetulo vauhdikas loppuloikilla (10)! Liikkeestä seisomisessa pysähtyi hyvin mutta siirsi sitten toista tassua yhden askeleen eteenpäin, josta kiltti tuomari ei rokottanut (10). Estehyppy oli vauhdikas (10). Kokonaisvaikutus 10, pisteet 182, joilla 1-tulos, 2/14 sijoitus ja oikeus avoimeen luokkaan! Koe meni aivan yli odotusten! Pipa teki koko kokeen ajan, seuraamisia lukuunottamatta, hienosti töitä mun kanssa. Se oli innokas ja iloinen muttei riehunut liikaa. Liikkeiden välilläkin käyttäytyi aika hienosti muutamaa pomppua lukuunottamatta. Tässä linkki videoon kokeesta:
Eilen sitten oli Takujen 10-vuotis agikisat jäähallin parkkiksella. Innostuin ilmoittaumaan niihin Pipan kanssa kun kisat oli melkein meidän nurkalla ja Jessekin oli tulossa kisoihin Jaanan kanssa ja Lea Aman kanssa. Ilmoittauduin kahteen starttiin (A + H) vaikka keinu vielä on aika kesken mutta jotenkin yhden startin kisa ei oikein tunnu hyvältä. Kummasti sain tässäkin kehitettyä aikamoisen jännityksen ennen kisaa. Vaikka ei kai se ole ihme kun mun edellisistä kisoista onkin ehtinyt kulua jo yli vuosi kun Milla jäi eläkkeelle 4/2011. Ekana oli agirata, jossa kontaktit meni aika hyvin (keinua ei kyllä onneksi ollut radalla). Vähän kyllä hiipi puomin alastulolla. Ohjasin monessa kohtaa epätarkasti ja koiruli meni esteiden ohi tai väärille esteille. Radasta jäi kuitenkin hyllystä huolimatta hyvä fiilis! Toinen rata oli aika mukavan oloinen hyppäri. Ajoituksen kanssa oli pieniä haasteita kepeille menossa mutta onneksi Pipa paikkasi mun mokan. Aika nätti mutta ei täydellinen rata. Tehtiin NOLLA hyvällä ajalla 29,03 (ihanneaika 45) ja voitettiin medi1-kisa! Aika huippua! On mulla vaan aika ihana ja pätevä pikkukisakaveri!
Ja tässä video Pipan ekoista agilitykisoista:
]]>Ama yski ja oksenteni limaa aika rajusti mutta sen taudin pahin vaihe meni ohi kohtuullisen nopeasti. Baltsu pääsi ikäänsä nahden taudista ihmeen helpolla. Milla meni jo toisena sairaspäivänä niin huonoon kuntoon että ei edes jaksanut yskiä. Se vaan makaili, ei syönyt, ei juonut eikä nostanut päätään. Vein sen sitten saman tien lääkäriin jossa se nesteytettiin niskanahan alle. Se auttoi hiukan mutta edelleenkään Milla ei juonut eikä syönyt enkä saanut sitä nielemään lääkkeitään. Se vaan makaili mutta jaksoi välillä vähän nostaa päätään. Seuraava päivänä vein sen taas lääkäriin jossa se laitettiin tippaan. Se sai myös suonensisäiset antibiootit ja pahoinvointilääkkeet. Näillä toimenpiteillä sen vointi alkoi onneksi kohentua. Seuraavana päivän se oli jo huomattavasti pirteämpi ja jaksoi alkaa jo yskiä limaa pois:). Pipan oireet ovat olleet koko ajan tosi lievät mutta sillä ne ovat kestäneet pitkään. Maaliskuun alussa kun se oli köhinyt jo kolme viikkoa, vein sen lääkäriin. Sillä ei onneksi ollut mitään vakaa mutta sille määrättiin kuitenkin parin viikon antibiootit, koska oireet olivat kestäneet niin pitkään.
Nyt vihdoin tuntuu siltä, että tauti olisi selätetty. Eihän tässä ole mennytkään kuin kohta 7 viikkoa:(. Ja vielä pitää kärvistellä vajaat pari viikkoa karanteenissa. Alku vuosi sujui siis aikalailla erilailla kuin oli suunniteltu. Nyt ohjelmassa on kadonneen kunnon ja lihasten (sekä koirien että omistajan) metsästys. Olemme koko sairasajan tehneet vaan pienen korttelilenkin pari kertaa päivässä. Nyt pikkuhiljaa aletaan kasvattaa hihnalenkin kestoa. Ihmeellisesti nuo otukset ovat tähän hiljaiseloon sopeutuneet mutta kyllä odotan sitä hetkeä kun pääsään kunnon metsälenkille!
]]>
. Niitä on kyllä reenattu, mitä ei kyllä uskoisi kun tätäkin videoklippiä ihmettelee. Lelu putken suulla näyttää nyt vähän helpottavan hahmottamista mutta, mutta... Rataakaan tuo tuulispää ei malta vielä oikein lukea. Auttaisi varmaan jos ohjaaja olisi nopeampi tai edes kertoisi mihin suuntaan pitäisi mennä. Kyllä me vielä jonakin päivänä oikeisiin agilitykisoihinkin mennään
. Niitä odotellessa käväistään kuitenkin muutamissa toko kokeissa.]]>