Tänäkin kesänä, heinäkuun lopussa, suuntasimme Somerolle Klossnerin tilalle Ahmakulman treffeille.Tällä kertaa mukaan saatiin myös melkoinen määrä melekosia eli Milan jälkikasvua omistajineen. Meitä oli mukana Pipan ja mun lisäksi Henna ja Tinka, Satu ja Nova, Niina ja Kipinä, Jaana ja Jesse, Taina ja Veeti, Outi ja Tomppa, Elina ja Mila, Tero ja Uli, Lotta ja Rusti, Terhi-Marie ja Pärre, Sanna ja Rokki, Minna ja Usva, Mirjami ja Mörkö + Emmi ja Rölli. Lisäksi tulevia koiranohjaajia edustivat Smilla ja Lilja:).

Lauantaina aamuna aloitimme agilityllä, jota meille koutsasi Petteri. Meidän pään menoksi Petteri oli suunnitellut pari lyhyttä radan pätkää, jotka kelpieiden vauhdin takia vaativat tarkaa ajoitusta. Sen me kyllä huomasimme! Eka pätkä oli helpon näköinen hyppy - hyppy (takaa kierto) - putki - hyppy (takaa kierto) yhdistelmä, jossa treenattiin pakkovalssia ja sitä ajoitusta. Ei ollut helppoa, ei!

Seuraava pätkä sylivekki-jaakotuksineen oli ohjaajille vielä ekaakin haastavampi. Koirat kyllä näyttivän olevan hyvin kartalla:).

Kovasti kiitoksia vielä Petterille! Kaikki saivat taatusti uutta oppia.

Tässä muutama meistä Petterin opissa:

Iltapäivällä sitten keskityimme tokoiluun Outin opastuksella. Kaikki saivat neuvoja juuri itselle päänvaivaa tuottavista liikkeistä. Porukka ehti treenata ainakin katsekontaktia, paikalla oloa, seuraamista, jääviä liikkeitä, noutoa, hyppyä, ruutua jne. Outi antoi paljon muitakin hyviä vinkkejä, kuinka älykkäiden ja itsetietoisten kelpieiden kanssa kannattaa treenata ja miten niiden metkuihin kannattaa suhtautua. Kiitos taas kerran Outille!

  

Tässä Pipa toko-opissa:

Sunnuntaina keskityttiin paimennuksen saloihin. Ensin saimme Kimmolta pienen perehdytyksen aiheeseen teoriassa jonka jälkeen jo siirryttiin laitumille lampaiden pariin. Ensimmäisellä kerralla koirat vietiin yksi kerrallaaan liinassa aitaukseen lampaiden pariin.  Liinaa oli tarkoitus käyttää vain jos koirat lähestyivät lampaita turhan ärhäkästi. Koska tilanne oli lähes kaikille koirille uusi, purkivat jotkut jännitystään napostelemalla välillä lampaiden papanoita. Aika nopeasti ne kuitenkin rohkaistuivat ja alkoivat lähestyä lampaita. Mikään koirista ei käyttäytynyt agressiivisesti lampaita kohtaan ja toisella kierroksella liinat jo voitiin jättää kaikilta pois. Iltapäivään mennessä alkoi selvästyi jo näkyä että ohjaajille muodostui käsitys mitä siellä aitauksessa lampaiden ja koirien kanssa on tarkoitus saada aikaan. Muutamia aika kivan ja hallitun näköisiä kuljetuksiakin  jo näkyi. Paimennuskärpänen puraisi meistä muutamia aika pahasti!

Kaiken treenaamisen lisäksi ehdimme viettää mukaa aikaa yhdessä Hovimäessä.