Kennelyskä iski meidän laumaan 2.2.2012, jolloin Ama alkoi köhiä. Neljän päivän päästä sairastui Pipa. Siitä päivän päästä Baltsu ja Milla. Kaikki sairastivat taudin aika eri tavalla. Baltsulla ja Pipalla oli rokote vielä voimassa mutta Aman ja Millan rokote oli mennyt vanhaksi noin vuosi sitten.Yleensä otan koirille kennelyskäroketteet samalla kuin muutkin rokotteet mutta niiden voimassaoloaika on vain sen yhden vúoden.

Ama yski ja oksenteni limaa aika rajusti mutta sen taudin pahin vaihe meni ohi kohtuullisen nopeasti. Baltsu pääsi ikäänsä nahden taudista ihmeen helpolla. Milla meni jo toisena sairaspäivänä niin huonoon kuntoon että ei edes jaksanut yskiä. Se vaan makaili, ei syönyt, ei juonut eikä nostanut päätään. Vein sen sitten saman tien lääkäriin jossa se nesteytettiin niskanahan alle. Se auttoi hiukan mutta edelleenkään Milla ei juonut eikä syönyt enkä saanut sitä nielemään lääkkeitään. Se vaan makaili mutta jaksoi välillä vähän nostaa päätään. Seuraava päivänä vein sen taas lääkäriin jossa se laitettiin tippaan. Se sai myös suonensisäiset antibiootit ja pahoinvointilääkkeet. Näillä toimenpiteillä sen vointi alkoi onneksi kohentua. Seuraavana päivän se oli jo huomattavasti pirteämpi ja jaksoi alkaa jo yskiä limaa pois:). Pipan oireet ovat olleet koko ajan tosi lievät mutta sillä ne ovat kestäneet pitkään. Maaliskuun alussa kun se oli köhinyt jo kolme viikkoa, vein sen lääkäriin. Sillä ei onneksi ollut mitään vakaa mutta sille määrättiin kuitenkin parin viikon antibiootit, koska oireet olivat kestäneet niin pitkään.

Nyt vihdoin tuntuu siltä, että tauti olisi selätetty. Eihän tässä ole mennytkään kuin kohta 7 viikkoa:(. Ja vielä pitää kärvistellä vajaat pari viikkoa karanteenissa. Alku vuosi sujui siis aikalailla erilailla kuin oli suunniteltu. Nyt ohjelmassa on kadonneen kunnon ja lihasten (sekä koirien että omistajan) metsästys. Olemme koko sairasajan tehneet vaan pienen korttelilenkin pari kertaa päivässä. Nyt pikkuhiljaa aletaan kasvattaa hihnalenkin kestoa. Ihmeellisesti nuo otukset ovat tähän hiljaiseloon sopeutuneet mutta kyllä odotan sitä hetkeä kun pääsään kunnon metsälenkille!